Vaikka keskiaikainen perusasu on hyvin yksinkertainen: aluspuku ja päällyspuku (sekä miehellä housut), puvun suunnitteluun ja valmistukseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Ajanmukainen tyyli syntyy kerrospukeutumalla ja tekemällä voimakkaaltakin tuntuvia väriyhdistelmiä. Vaatteita, huppukauluksia, viittoja tai pelkkiä hihojakin voi vuorittaa esimerkiksi vastavärein, joka antaa puvulle kontrastia ja näyttävyyttä. Vuorittamalla koko tunikan siitä tulee monikäyttöisempi, kun sen voi kääntää ympäri. Lisäksi toinen puoli voi olla esimerkiksi vaatimattomamman näköistä kangasta ja toinen hienompaa. Pelkkien hihojen ja helman vuorittaminenkin antaa vaatteeseen runsautta ja laskeutuvuutta sekä auttaa piilottamaan näkyvistä mahdolliset saumavarat ja ompelukoneen tikin.
Kiinnityksiin kannattaa kiinnittää huomiota. Vetoketjuja, hakasia tai kovin moderneja nappeja ei voi käyttää. Usein vaatteet olivat niin tilavia, että ne vedettiin pään yli. Jos kaula-aukosta haluaa pienemmän, eteen jää luonteva halkio, kun keskietusaumaa ei ommella aivan ylös saakka kiinni. Halkion voi sulkea joko pienellä pyöreämuotoisella, mahdollisesti kankaalla päällystetyllä napilla ja lenkillä tai koristesoljella. Vartalonmyötäisyyttä pukuun saa eri tavoin kiedottavilla vöillä, mutta myös sivuista tai takaa tehtävällä nyörityksellä. Nyöritystä varten tarvittavat reiät kannattaa vahvistaa ompelemalla.
Perustunikan mallia muuntelemalla on mahdollista saada aikaan hyvin monenlaisia vaatteita. Esimerkiksi naisten kokoalushame ja miesten paita ovat perustarvikkeita, jotka usein käyvät hahmolle kuin hahmolle ja niillä on aivan varmasti käyttöä aina. Lisäämällä saumoihin kiiloja vaatteen leveyttä kasvatetaan, ja se vaikuttaa muun muassa kankaan liikkeeseen, poimuttumiseen ja laskeutuvuuteen. Runsaat kangasmäärät ovat näyttäviä ja ajanmukaisia, varsinkin kun on kysymys varakkaammasta väestä. Tunikan ylle voi samalla mallilla tehdä myös liivin, joka on edestä auki. Tällöin vain tunikan etusauma jätetään ompelematta eikä hihoja välttämättä tarvita. Koristelun avulla puvun ja sen kantajan statusta voi nostaa suhteellisen helposti ja nopeasti. Koristelu kannattaa keskittää kaula-aukon ympärille, hihansuihin ja vaatteen helmaan. Kirjonta-aiheita löytää niin pukuhistorian kirjoista, taidehistorian opuksista kuin kirjontaoppaista.
Valmiita koristenauhoja voi halutessa yhdistellä kirjontaan. Viitta antaa kokonaisuudelle lisää ajanmukaista tyyliä ja runsautta sekä on erittäin käytännöllinen vaate. Huppuviitta on tyylikäs ja lämmin, mutta myös erillinen hartiahuppu viitan kanssa on kätevä. Kun materiaali on valittu oikein (siis villaa eikä vuorisilkkiä), se todella suojaa sekä kylmältä, sateelta että tuulelta vuosikausia. Viitta voi olla leikattu puolikelloksi, 3/4-kelloksi tai täyskelloksi eli ympyräksi. Viittoja oli eripituisia riippuen siitä oliko kyseessä lähinnä sisällä vai myös ulkona käytettävä viitta. Noin puoleensääreen ulottuva viitta on varsin kätevä. Täyskello, pitkä viittakaan ei ole raskas yllä, sillä kankaan suurin paino asettuu tasaisesti helmaan ja saa sen liikkumaan kauniisti. Yritys säästää kangasta väärässä paikassa saattaa kostautua sekä ulkonäössä että käytettävyydessä.
Asuun sopiva – eikä välttämättä kovin monimutkainen – päähine kruunaa puvun. Hunnun voi pukea monella eri tavalla päähineen alle tai päälle, loppukankaan voi antaa liehua vapaana tai kietoa kaulan ympärille suojaamaan kaula-aukkoa. Leukaliinoja oli sekä kapeita, pään yli ja leuan ali kulkevaa mallia sekä hiukset ja kaulan peittäviä “huppuja”, joiden päälle asetettiin esimerkiksi huntu ja vannemainen päähine. Keskiajalla käytettiin myös olkihattuja, ja sellaisia voi ostaa monilta keskiaikamarkkinoilta. Olkihattu on kesäkuumalla hyvä vaihtoehto. Hartiahuppu on erityisesti miehille helppo ratkaisu. Hartiahupun helman muotoa voi vaihdella ja vuoritettuna hartiahuppu on todella lämmin.
Keskiaikahenkisiä jalkineita on mahdollista löytää kirpputoreilta ja omien vaatekaappienkin kätköistä. Erilaiset tossumaiset, korottomat ja teräväkärkiset kengät ja saapikkaat ovat erittäin käyttökelpoisia. Kenkiä voi maalata ja patinoida esimerkiksi spraymaaleilla. Käsineitä syntyy vaikkapa vanhoista nahkahansikkaista, joihin voi ommella pidemmät, jopa turkiskoristeiset varret. Halutessa käsineet voi kirjoa sopivilla kuvioilla.