Lasten vaatteet ovat kautta aikain olleet malleiltaan hyvin samanlaisia kuin saman ajan aikuisten vaatteet ja niihin on vaikuttanut etenkin lapsen yhteiskunnallinen asema. Yläluokan perheet ovat pukeneet lapsensa miniatyyriversioihin aikuisten vaatteista, kun köyhän kansan lapset ovat saaneet juosta paidassa ja paljain jaloin.
Viikinki- ja keskiajalla lasten vaatteet ovat olleet malliltaan nähtävästi varsin samanlaisia kuin aikuisten vaateet tuona aikana. Hautalöydöistä, maalauksista ja piirustuksista voi päätellä, että lapsilla oli samantyyppisiä paitoja, tunikoita, mekkoja ja päähineitä kuin aikuisillakin. Esimerkiksi Grönlannin Herjolfsnesista löydetty 8–10-vuotiaan lapsen mekko 1200–1400-luvulta on leikattu ja ommeltu samaan tapaan kuin samalla löydetyt aikuisten vaatteet.
Yhteiskuntaluokan ohella vaatetukseen vaikuttivat lapsen ikä ja sukupuoli. Sekä pojat että tytöt käyttivät mekkoa tai mekkomaista paitaa, kunnes nähtävästi noin 5–6-vuotiaina sukupuolten vaatetusta alettiin eriyttää ja pojat puettiin ensimmäisiin housuihinsa. Lapsen ensimmäinen päähine lienee ollut leuan alta sidottava, päänmyötäinen myssy. Esimerkiksi keskiaikaisissa lastenhoito-oppaissa kehoitettiin varjelemaan lapsen korvia ja käyttämään myssyä. Vastaavannäköinen myssy oli kuitenkin keskiajalla varsin yleinen päähine, ja sellaista käyttivät myös aikuiset miehet.
Historianelävöittämistapahtumia varten tehtävissä lastenvaatteissa vaatteen mukavuus on olennainen asia. Lasten vaatteet eivät saa kiristää tai puristaa ja niistä kannattaa tehdä todella helposti puettavia ja riisuttavia, etenkin silloin kun pitää ottaa huomioon vaippojen vaihto. Pitkähihainen, mutta riittävän väljä paita tai alusmekko sekä (kumi)nauhakujalla vyötäröltä ja nilkoista kurotut housut ovat erittäin hyvä perusasu vauvasta lähtien.
Turvallisuuttakin kannattaa miettiä, eikä vaatteisiin kannata tehdä sellaisia lenkkejä, nauhoja tai muita kiinnityksiä, joista lapsi voisi jäädä kiinni, kuristua liian tiukkaan kaula-aukkoon tai satuttaa itseänsä solkeen. Esimerkiksi viitan kiinnnitysmekanismissa kannattaa fuskata aikakautisuudessa ja tehdä siitä mielummin turvallinen vaikkapa kuminauhalenkillä.
Varsinkin jos ollaan ulkona, on tärkeätä varautua sään vaihteluihin. Paidan tai mekon kaula-aukosta ei kannata tehdä liian laajaa, ettei aurinko pääse polttamaan ihoa. Myös auringolta suojaava päähine, kuten myssy, huivi, “pillerirasiamainen” hattu tai keskiaikaisissa asuissa olkihattu on tärkeä varuste. Mukana kannattaa olla useita varavaatteita ja helposti lisättävää vaatetta, jos ilma viilenee. Pieni vauva kulkee mukavasti myös kantoliinassa vanhempien viitan suojassa. Isommilla lapsilla esimerkiksi ohuesta villasta tehty huppukaulus on kätevä, sillä saa hartiat ja pään peittoon samalla kertaa, ja kesäiltaisin se suojaa hyvin hyttysiltä.
Jalkineet voivat tuottaa päänvaivaa, sillä lapsen jalka kasvaa jatkuvasti. Harvassa tapahtumassa on mahdollista antaa lasten kuljeskella paljain jaloin, kuten mukavinta olisi. Malliltansa viikinki- ja keskiaikaiset jalkineet olivat kuitenkin hyvin yksinkertaisia, ja esimerkiksi kelsinahkatossut, joihin voi suutarilla tai itse tehdä tukevamman pohjan, ovat hyvä vaihtoehto. Toisaalta kevyen kesäkengän päälle venytetyt nahkatossut saattavat olla tukevammat ja pidemmillä kävelymatkoilla mukavammat, kuin aivan ohutpohjaiset tossut.
Materiaalivalinnat ovat tärkeitä: jos kutittaa tai hiostaa, lapsi ei anna armoa vaan huuto alkaa heti. Moneen kertaan pehmeäksi pesty pellava on loistava materiaali alusvaatteissa ja kaikissa kesäisin käytettävissä vatteissa. Ohut villa ja villasekoitteetkin toimivat hyvin, kunhan materiaalit eivät ole karkeita ja pistele. Lasten vaatteiden materiaaalit eivät saa olla liian “hienoja”, niin että niitä pitää varoa jatkuvasti.
Vaatteista kannattaa tehdä väljiä, jotta niissä on liikkumavaran lisäksi myös kasvunvaraa. Vaatteita voi kätevästi pidentää tai leventää erilaisilla kaitaleilla ja kiiloilla sitä mukaa, kun lapset kasvavat. Tämä oli todennäköisesti käytäntö muinoinkin, tuskin lapselle olisi jatkuvasti ommeltu uutta. Kannattaa antaa lapsen totutella uusiin vaatteisiin tarpeeksi ajoissa, pukea ja riisua ja leikkiä ne yllä, niin että ne tulevat tutuksi. Samalla omat mahdolliset virheratkaisut paljastuvat.