Kannattaa miettiä, mitä varten olet tekemässä pukua. Mihin sitä tarvitaan, kuka on sen kantaja, mitä sen on tarkoitus kertoa kantajastaan? Hyvä puku on monikäyttöinen. Sitä on mahdollista yhdistää moniin eri asuihin, kääntää ympäri ja muunnella koristelun avulla. Viikinkiaikaiset muinaispuvut ja keskiaikaiset puvut toki eroavat toisistaan, mutta loppujen lopuksi muistuttavat toisiaan aika paljon perusidealtaan ja -rakenteeltaan, joten naisten on mahdollista käyttää vaikkapa samoja alusmekkoja eriaikaisten pukujen kanssa.
Tuonaikaisten vaatteiden ulkonäköön vaikuttivat muun muassa kudotun kankaan leveys ja leikkuutavat. Kangas oli arvokasta, joten se käytettiin tarkkaan. Yksinkertaisimmat vaatemallit koostuvat lähes täysin suorakulmaisista kappaleista, joita yhdistellään toisiinsa. Tällöin hukkapaloja ei välttämättä jää lainkaan. Erilaisista kansanpuvuista kertovista kirjoista on mahdollista nähdä, että näitä perusvaatemalleja käytettiin vielä 1800- ja 1900-luvuilla.
Puku kannattaa miettiä kokonaisuutena eli ajatella myös päällysvaatteita. Sekä historianelävöittämistapahtumia että roolipelejä järjestetään usein ulkona tai niin, että osa pelialueesta on ulkotilaa. Siirtymiset tapahtuma- ja/tai pelipaikalle ja takaisin saattavat sisältää odottelua. Viitta on erittäin tarpeellinen vaatekappale, jota voi tarvittaessa käyttää myös peitteenä. Viittaan kannattaa panostaa, vaikka se saattaakin olla tarvittavasta suuresta kangasmäärästä johtuen kallein yksittäinen vaatekappale. Viitta ei ole mikä tahansa selässä roikkuva lärpäke, vaan sillä on merkitys. Sen oli tarkoitus suojata, lämmittää ja tarvittaessa esitellä kantajansa arvoasemaa ja vaurautta. Ajanmukaiset käsineet sekä vuodenaikaan sopivat jalkineet kannattaa hankkia ajoissa. Kerrospukeutuminen auttaa pitämään lämpimänä ja muistuttaa samalla todellisesta aikakaudesta, jolloin ei tunnettu keskuslämmitystä… Leiriolosuhteissa on myös mukavaa pystyä vaihtamaan silloin tällöin ylleen puhtaat vaatteet, joten on hyvä varautua myös vaihtovaatekerralla, ja mahdollisesti useammallakin aluspaidalla tai -mekolla.
Usein on tarvis kantaa mukanaan jotain – ruokaa, ompelutarvikkeita, rahaa, aseita. Näiden kuljettamistavalle kannattaa uhrata pari ajatusta. Sopivan kuluneet nahkaiset olkalaukut ovat ihan hyviä, mutta vyötärölle sidottavat irtotaskut ja pussukat ovat myös käteviä ja vähemmän huomiota herättäviä, varsinkin jos on kysymys ylhäisestä väestä.
Jalkineet ovat usein hankala kysymys. Turkistossuja on mahdollista pohjata uudestaan ja reijittää edestä, ja välillä kaupoista ja kirpputoreilta saattaa tehdä löytöjä. Myös kenkiä on mahdollista värjätä ja muokata monin eri tavoin. Monet historianelävöittämisen harrastajat tilaavat jalkineensa aikakauteen erikoistuneilta suutareilta.
Tietoa ja inspiraatiota oman pukunsa suunnitteluun ja valmistukseen voi löytää esimerkiksi pukuhistoriasta, viikinki- ja keskiajan historiasta sekä taidehistoriasta kertovasta kirjallisuudesta, jota on saatavilla jokaisesta kirjastosta vaikkapa kaukolainana. Pääkaupunkiseudulla asuvien kannattaa käydä tutustumassa Taideteollisen korkeakoulun ja Teatterikorkeakoulun kirjastoihin. Myös lapsille ja nuorille tarkoitetut yleensä runsaasti kuvitetut historiaoppaat ja kuvakirjat antavat ideoita oman asun suunnitteluun. Jos käyttää lähteenään muuta kuin tutkimuskirjallisuutta, kuten lasten kuvakirjoja tai elokuvia, kannattaa muistaa, että kirjan kuvittaja ja elokuvan pukusuunnittelija ovat jo soveltaneet historiaa omaan tarkoitukseensa sopivaksi.